Pitkittynyt poikkeusaika paljastaa opettajien hyvinvoinnin kipupisteitä
Koronan kanssa eläminen on tuonut haasteita opettajan työhön jo pitkään. Opetuksen järjestämisessä kriisi on koetellut oppilaiden, opettajien ja esihenkilöiden sietokykyä. Kriisi on asettanut opetuksen järjestämisen tavat tulikokeeseen ja koronapandemian yhä jatkuessa opettajien hyvinvoinnin kipupisteet ovat tulleet näkyviksi. Työmäärä paisuu ja työhön menevä aika venyy.
Nopeissa ja vaihtuvissa tilanteissa, joissa koronan vaikutuksesta opettamisen tapoja on jouduttu muokkaamaan, on toistuvasti unohdettu opettajien hyvinvointi. Tarve suojella riskiryhmiä ja ikääntyneitä tulisi näkyä yhdenvertaisena tarpeena suojella opettajia päivittäisessä työssään. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeää on, että opettajat pysyvät päivittäisessä työssään ja että koulut, oppilaitokset ja päiväkodit pysyvät toiminnassa. Näin viime kädessä turvataan oppilaan oikeus oppimiseen. Jos opettajien hyvinvointi otetaan vakavasti, se näkyy paikallisissa ja alueellisissa koronastrategioissa.
Koulutuksen jatkumisen turvaaminen tulisi olla kaikkien ratkaisujen keskiössä. Oppimiserojen kasvu ei saa enää jatkua. Varhaiskasvatuksessa monen lapsen kohdalla saattaa olla katkoja, vaikka päiväkodit ovat pysyneet auki koko korona-ajan. Peruskouluissa on ollut siirtymiä karanteenin ja takaisin pulpetin ääreen. Toisen asteen opiskelijat ovat olleet etäopetuksessa pitkiä yhtäjaksoisia aikoja. Yksi keskeisimmistä koulutusjärjestelmämme tavoitteista – aktiiviseksi kansalaiseksi kasvaminen – on jäänyt vähälle huomiolle.
Opettajan hyvinvointi on edellytys osaamisen kehittämiselle. Kun opetuksen ja kasvatuksen ammattilainen pysyy työssään, lasten ja nuorten hyvinvointia parannetaan, oppimistuloksia käännetään nousuun ja oppimiseroja kavennetaan.
Ilkka Miettinen, alueasiantuntija